Runosuoni sykkii...

Koottuja runoja, joita olen kirjoittanut joko tilauksesta ystävilleni tai omasta inspiraatiostani

En mä tiiä mut mä pelkään

pelkään kattoo sun silmiin

Ois kun kattois kauneint kukkaa

ja pääs alkais pyörii rakkausfilmi

Ja mä pelkään

ja mä pelkään

et uppoon liian äkkii

en vaan haluis uutta palaa

mun sydämeni sirpaleiden säkkiin

Just kun mun pää ehti tottuu sun huuliin

päätit romuttaa mut uudestaan

Täytyy kai tottuu tähän huonoon tuuriin

tai vaihtaa laastarii uudempaan

Tuntuu pahalt sut päästää mun mielee

mut ois kai väärin jo unohtaa

Sait nii helposti kosketuksen mun kielee

et taidat osaa must ikuisesti koskettaa

Mua ei kiinosta mikä on oikei tai väärin

mut kun kerran sut päästän mun herkäs mielessä hääriin

ei oo pakokeinoo

ja nää sanatkaan ei enää muistuta Eino Leinoo

ja mua pelottaa et tääkin hajoo

ja nyt jopa mun tunteet käsissä lahoo

Silmät taas kosteen

onneks tähän sumuun ne häipyy

Oonks uhkarohkee

kun meen eteenpäi vaik en nää mihin tuun päätyy

Kaikki

kaikki katoo, kaikki lähtee

mut sun täytyy jäädä

Et voi mennä, kaikki menee

Älä mua luotas häädä

Luodaan yhdessä suojamuuri maailman pahalle

Ei tääl yksin pärjää

jää mun kaa elämän peliradalle

Sä sanot et sä välität

Miks sit mä yksin istun pimeessä

mielessä vaan kipu ja sun kasvot

ja mä jään tähän jos mut tahdot

Sano vielä kerran, että rakastat

sano vielä kerran

Me seistään tässä yhdessä

ees vielä hetken verran?

Mul on ase jol voin tappaa

mut en ammu

en ammu

Samal joku mun pääs huutaa;

"senkin tunteet vaan sammu"

Joko ammun?

Pidit kädellä kuin kukkaa ja nyt oon vaan leikki

Mun sydän silti takertunu suhun pahemmin kuin hämähäkin seitti

Kulta, rakkaus tappaa, mut mikä tappo sun tunteet?

Vaan koska toinen on mua parempi, kohtaan itkien untein lumpeet

Mut täällä eteenpäin on ainoo suunta

ja sinne mennään vaikka kohti tuulta

Sä tiedät tää osaa joskus olla rankkaa

mut täs mä oon ja itsein suakin varten tankkaan

muut saattaa kaatuu

mut ei me

Ei me

Uus vuos, uus mä?

2017

Täällä taas, täällä vielä.

Uuteen vuoteen astuminen oli yhtäaikaa ahdistavaa ja haikeaa, että mielenkiintoista.

Vuosi 2016 vei mukanaan niin paljon hyvää, mutta toi myös paljon tilalle kuitenkaan korvaamatta toisiaan.

Sain vuonna 2016 niin monta ihanaa ihmistä rinnalleni, etten osaa edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen heistä jokaiselle, joka jaksoi seistä vierelläni vaikeimpinakin hetkinä.                    

Erityismaininnan ansaitsee tässä vaiheessa ihana luokkani sisustusalalta, ARI16, joka on jo näin pienessä ajassa tullut hyvin tärkeäksi, ja sieltä haluan vielä nostaa esiin Roosan ja Veeran.

Nämä upeat tytöt ovat kaivaneet hymyni esiin myös silloin ku se on tuntunut mahdottomuudelta.

Monien ihmisten ja kokemusten kautta opin tähän uuteen vuoteen siirtyessäni, etten tarvitse elämääni ihmisiä, jotka tuottavat pelkkää pahaa oloa tai jotka ottavat huomattavasti enemmän kuin antavat. Kerää sinäkin ympärillesi vain ihmisiä, jotka ovat sinulle hyväksi, sillä sinä olet arvokas niin kuin meistä jokainen.

Vaikka elämmekin nyt vasta (/jo..) vuoden 2017 toista kuukautta, niin siihenkin aikaan on kerennyt sisältymään jo monenlaisia tunteita. Itkua, naurua, turhautumista, iloa, onnea, ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä jne. On jo keretty hautaamaan ihmisiä, tunteita ja nauravia- ja itkeviä kasvoja käsiin. On keretty kohtaamaan korvaamattomia ihmisiä, päivien pelastajia:

On jo risteilty yli Pohjanlahden Tukholman huonekalumessuille, mahtavan porukan kanssa ja siellä yhdessä kohdattu ihmisiä monista maista, monenlaisien huonekalujen ja valaisimien kanssa. Opittu yhdessä ja yksin paljon uutta.

Nautitaan siitä mitä elämä meille antaa, eletään täysillä myös niiden puolesta jotka eivät koskaan ehtineet kohtaamaan vuotta 2017, heidän kanssa jotka täällä vielä meidän kanssamme tallustavat.

"Elämä jatkuu, karavaanit jatkaa kulkuaan, vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan." -Cheek

HAH.

Pää on niin täynnä, et lyö ihan tyhjää, mut silti mä täs jotain runoja nyhtään.

Sun sydän oli täyttä kultaa,
mutta pian sekin aarre on vain kasa multaa.


Lämmin hymy,
rakastava katse.
Sun kaunis elämä nyt ohi
ennen kun sun lasten.


Kolme sanaa,
tuhat merkitystä.
Tuhat sanaa,
ilman merkitystä.
Kaksi kättä,
molemmissa viisi sormee.
Landelta stadiin,
kaupungista korpee.
Rakkaus,
viha.
Lihava ja laiha.
Silti susta noista mitään en vaihda.
Paha lause,
ei tunnu missään.
Hiljaisuus,
tuottaa tuskaa.
kestän kaiken,
en kestä mitään.
En tiedä kääntyykkö länteen vai itään.
Pikaliimapullo,
reseptikirja.
Jotkut vaa huutaa näit sanoi mun päässä kilpaa.
Palaa mun luo,
älä lähde koskaan.
Et voi jättää mua yksin tähän maapalloks kutsuttuun roskaan.
Voitko tulla mut syliisi nostaan?






(Jokainen yllä oleva runo on itse kirjoitettuja:)

Ride in paradise

Death leaves a heartache no one can heal, love leaves a memory no one can steal.

      Raajat tuntuu raskailta, päätä särkee ja on tyhjä olo. Ihan kuin jotain puuttuisi? Sitten muistan sen viimeöisen unen. Avaan puhelimen. 3 uutta viestiä, joista jokaisessa on osanottoja. EI! Suljen silmät. Jos herään uudestaan niin oletko vielä täällä? Makaan silmät kiinni noin viisi minuuttia. Avaan silmät ja nousen ylös. Lattia tuntuu kylmältä paljaissa jalkapohjissa. Kiskon villasukat jalkaan. Yht`äkkiä se lyö tajuntaani: se ei ollutkaan uni. Sinä et tule enään takaisin.

     Romahdan polvilleni lattialle kyynelten sokaistessa silmäni ja riipivän kivun viiltäessä sydäntäni. Käyn vielä läpi veljeni eiliset viestit. "Isä on menehtynyt.""Koita pärjätä<3" Viestit aiheuttavat edelleen kylmät väreet. Miksi nyt? Nyt kun kaikki muu meni niin hyvin? MIKSI?

     Kuolema on väistämätön. Joskus se tulee niin, että sen osaa jo aavistaa ja siihen voi varautua, joskus niin äkkiä, ettei sitä heti edes usko todeksi. Toiset viedään luotamme liian aikaisin, toiset ehkä juuri ajallaan. 

     Eilen kuollut isäpuoleni on aina ollut minulle kuin oma isä, hän on rakastanut minua ja kohdellut kuin omaa tytärtä. Minun on vieläkin vaikeaa sisäistää, etten näe häntä enää. Ikävä sisälläni kasvaa. Niin rakkaan henkilön menettäminen todellakin romuttaa.

Lensit tähtiin
valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
ilon toisit
jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa
tuulet vinkuu
kuin sisään hinkuu
ehkä sinä mua kutsut vaan
voimas tunnen
ja surunkin kun en
mä päässyt kanssas enää kulkemaan
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
kuljet siellä
kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
ne mua kantaa
luo taivaanrantaa
siksi kuollutkaan koskaan et
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
on iltarukoukset
viimeiset luetut
kun enkelit saapuu
ne mustiin puetut nään
en elämästä
luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
mä jään
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan

                    Ilpo Kaikkonen - Terveiset sinne taivaaseen



             Kerro nyt jokaiselle, josta välität, että todella välität, koska ikinä et tiedä milloin se on jo myöhäistä.

             Ensikertaan. Kerro, että rakastat, kun se on vielä mahdollista.

Smile, it looks good on you!

Sinä hymyilet, minä hymyilen

       Sanotaan, että hymy on maailman kaunein asuste ja sopii aivan jokaiselle. Voisin jopa väittää tämän olevan totta, mutta voisin myös ehkä korjata, että aito hymy. 

       Hymyjä on niin monenlaisia; ujoja ja pienehköjä hymyjä, leveitä kaikki hampaat paljastavia hymyjä, hymyjä hammasraudoilla ja ilman, ja silti jokainen niistä on omalaatuisella tavallaan kaunis.

      

     Kun kadulla kävelee tuntematon vastaan ja hymyilee, itse ainakin automaattisesti alan myös hymyilemään. Ja jos omalla hymylläni saan jonkun toisen hymyilemään, siitä tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli.

      Toisen onnellisuus voi olla minunkin onnellisuuteni.

      Ihmiset jotka saavat minut hymyilemään vain pienillä teoilla ja/tai sanoilla ovat lempi ihmisiäni.

      “You haven’t lost your smile at all, it’s right under your nose. You just forgot it was there.”

“A smile costs nothing but gives much. It enriches those who receive without making poorer those who give. It takes but a moment, but the memory of it sometimes lasts forever.” Ndtv

Teen vastoinkäymisistä voimaa

You can`t be warrior without a little war.

    

      Välillä varmaan jokaisesta tuntuu, että kaikki menee päin mäntyä. Ihan kaikessa jokin mättää. Aina epäonnistuu. Kymmenittäin negatiivivsia asioita. Mutta ehkei se olekaan NIIN negatiivinen asia.

       Moni musiikkimaailmankin tähti on päässyt nykyiseen asemaansa vaikeuksien ja kovien koettelemuksien kautta, josta yksi esimerkki on laulaja Celine Dion. Ja siksihän monet laulut ovat saanut niin paljon suosiota, koska aiheet niiden pohjalla ovat "normaalienkin" ihmisten elämään sopivia, joten niihin on suuremman osan kuuntelijoista helpompi samaistua.

      Jotkut kasvitkin tarvitsevat kauniimmiksi ja vahvemmiksi kasvaakseen leikkaamista ja tuhkakin tunnetusti antaa erinomaisen ravinnnon.

       Hiukset pysyvät vahvemman ja terveemmän näköisinä kun aika ajoin niistä karsii kuolleet latvat pois.

       Ehkä siis vastoinkäymiset ja koettelemukset eivät ole ihmisille aina niin pahaksi, vaikka useimmiten ne pahalta tuntuvatkin. Mieti nyt itseäsikin, tilannetta jossa olet, ihmisiä joita sinulla on ympärilläsi. Jos elämässäsi jokin olisi tapahtunut toisin, vaikka jokin pienikin asia, ehkä et olisi siinä juuri nyt eikä nuo sinulle rakkaat ihmiset välttämättä olisi osa elämääsi.

       Vastoinkäymiset myös kasvattaa meitä ihmisenä, niinkuin sanotaan virheistäkin, että niiden kautta oppii parhaiten.

        Ihminen ei ole robotti, joten on ihan ymmärrettävää, että joskus liikaa vastoinkäymisiä kohdatessa saattaa tulla romahdus. Mutta voisin jopa väittää, että niidenkin kautta voi kasvaa.

        Minun mielestäni loppujen lopuksi aivan kaikella on merkitys. Kaikki johtaa kaikkeen. Kaikki mitä elämässäsi on tapahtunut, on johtanut sinut tämän hetkiseen tilanteeseesi ja muokannut tavan jolla suhtaudut eri asioihin.

        Vaikka aina ei ole helppoa, ei varmasti kenelläkään, niin silti juuri sinulla on edessä vielä monta hetkeä jotka johtavat taas uusiin hetkiin. Elämä on löytöretki, ikinä ei tiedä mitä kulman takaa löytyy. Joten muista hymyillä tänäään niille ihanille asioille, ihmisille, muistoille elämässäsi, koska ikinä et tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

We don't develop courage by being happy every day. We develop it by surviving difficult times and challenging adversity. 

                                                    -Barbara de Angelis

A smile is a curve that sets everything straight.
                                            -Phyllis Diller

 Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.

                                                                                             — Mike Dooley

                                                         Hymy on kaunein asuste, jota kukaan voi koskaan käyttää.

Keitä itsellesi kuppi kaakaota ja katso leffaa. Hemmottele itseäsi hieman näin luvan kanssa. Hymyillen ensikertaan!

Kirjoitusvirhe

               Kirjoitan tätä kyseistä blogia, koska rakastan kirjoittamista. Jokainen teksti kuhisee kirjoitusvirheitä, mutta itse en vaivaa niihin päätäni sen enempää, koska koen, että blogitekstieni sisältö on tärkeintä eikä täydellinen kielioppi.

         Toivottavasti asia ei häiritse sinua sen enempää, kuin minuakaan.