Hae tästä blogista

torstai 8. syyskuuta 2016

HAH.


Pää on niin täynnä, et lyö ihan tyhjää, mut silti mä täs jotain runoja nyhtään.




Sun sydän oli täyttä kultaa,
mutta pian sekin aarre on vain kasa multaa.


Lämmin hymy,
rakastava katse.
Sun kaunis elämä nyt ohi
ennen kun sun lasten.


Kolme sanaa,
tuhat merkitystä.
Tuhat sanaa,
ilman merkitystä.
Kaksi kättä,
molemmissa viisi sormee.
Landelta stadiin,
kaupungista korpee.
Rakkaus,
viha.
Lihava ja laiha.
Silti susta noista mitään en vaihda.
Paha lause,
ei tunnu missään.
Hiljaisuus,
tuottaa tuskaa.
kestän kaiken,
en kestä mitään.
En tiedä kääntyykkö länteen vai itään.
Pikaliimapullo,
reseptikirja.
Jotkut vaa huutaa näit sanoi mun päässä kilpaa.
Palaa mun luo,
älä lähde koskaan.
Et voi jättää mua yksin tähän maapalloks kutsuttuun roskaan.
Voitko tulla mut syliisi nostaan?






(Jokainen yllä oleva runo on itse kirjoitettuja:)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ride in paradise

Death leaves a heartache no one can heal, love leaves a memory no one can steal.




      Raajat tuntuu raskailta, päätä särkee ja on tyhjä olo. Ihan kuin jotain puuttuisi? Sitten muistan sen viimeöisen unen. Avaan puhelimen. 3 uutta viestiä, joista jokaisessa on osanottoja. EI! Suljen silmät. Jos herään uudestaan niin oletko vielä täällä? Makaan silmät kiinni noin viisi minuuttia. Avaan silmät ja nousen ylös. Lattia tuntuu kylmältä paljaissa jalkapohjissa. Kiskon villasukat jalkaan. Yht`äkkiä se lyö tajuntaani: se ei ollutkaan uni. Sinä et tule enään takaisin.
     Romahdan polvilleni lattialle kyynelten sokaistessa silmäni ja riipivän kivun viiltäessä sydäntäni. Käyn vielä läpi veljeni eiliset viestit. "Isä on menehtynyt.""Koita pärjätä<3" Viestit aiheuttavat edelleen kylmät väreet. Miksi nyt? Nyt kun kaikki muu meni niin hyvin? MIKSI?
     Kuolema on väistämätön. Joskus se tulee niin, että sen osaa jo aavistaa ja siihen voi varautua, joskus niin äkkiä, ettei sitä heti edes usko todeksi. Toiset viedään luotamme liian aikaisin, toiset ehkä juuri ajallaan. 
     Eilen kuollut isäpuoleni on aina ollut minulle kuin oma isä, hän on rakastanut minua ja kohdellut kuin omaa tytärtä. Minun on vieläkin vaikeaa sisäistää, etten näe häntä enää. Ikävä sisälläni kasvaa. Niin rakkaan henkilön menettäminen todellakin romuttaa.



Lensit tähtiin
valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
ilon toisit
jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa
tuulet vinkuu
kuin sisään hinkuu
ehkä sinä mua kutsut vaan
voimas tunnen
ja surunkin kun en
mä päässyt kanssas enää kulkemaan
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
kuljet siellä
kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
ne mua kantaa
luo taivaanrantaa
siksi kuollutkaan koskaan et
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
on iltarukoukset
viimeiset luetut
kun enkelit saapuu
ne mustiin puetut nään
en elämästä
luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
mä jään
terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan
terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
                    Ilpo Kaikkonen - Terveiset sinne taivaaseen



             Kerro nyt jokaiselle, josta välität, että todella välität, koska ikinä et tiedä milloin se on jo myöhäistä.

             Ensikertaan. Kerro, että rakastat, kun se on vielä mahdollista.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Smile, it looks good on you!

Sinä hymyilet, minä hymyilen

       Sanotaan, että hymy on maailman kaunein asuste ja sopii aivan jokaiselle. Voisin jopa väittää tämän olevan totta, mutta voisin myös ehkä korjata, että aito hymy
       Hymyjä on niin monenlaisia; ujoja ja pienehköjä hymyjä, leveitä kaikki hampaat paljastavia hymyjä, hymyjä hammasraudoilla ja ilman, ja silti jokainen niistä on omalaatuisella tavallaan kaunis.
      
     Kun kadulla kävelee tuntematon vastaan ja hymyilee, itse ainakin automaattisesti alan myös hymyilemään. Ja jos omalla hymylläni saan jonkun toisen hymyilemään, siitä tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli.
      Toisen onnellisuus voi olla minunkin onnellisuuteni.

      Ihmiset jotka saavat minut hymyilemään vain pienillä teoilla ja/tai sanoilla ovat lempi ihmisiäni.
      “You haven’t lost your smile at all, it’s right under your nose. You just forgot it was there.”
“A smile costs nothing but gives much. It enriches those who receive without making poorer those who give. It takes but a moment, but the memory of it sometimes lasts forever.” Ndtv

tiistai 23. elokuuta 2016

Teen vastoinkäymisistä voimaa

You can`t be warrior without a little war.


    
      Välillä varmaan jokaisesta tuntuu, että kaikki menee päin mäntyä. Ihan kaikessa jokin mättää. Aina epäonnistuu. Kymmenittäin negatiivivsia asioita. Mutta ehkei se olekaan NIIN negatiivinen asia.
       Moni musiikkimaailmankin tähti on päässyt nykyiseen asemaansa vaikeuksien ja kovien koettelemuksien kautta, josta yksi esimerkki on laulaja Celine Dion. Ja siksihän monet laulut ovat saanut niin paljon suosiota, koska aiheet niiden pohjalla ovat "normaalienkin" ihmisten elämään sopivia, joten niihin on suuremman osan kuuntelijoista helpompi samaistua.
      Jotkut kasvitkin tarvitsevat kauniimmiksi ja vahvemmiksi kasvaakseen leikkaamista ja tuhkakin tunnetusti antaa erinomaisen ravinnnon.
       Hiukset pysyvät vahvemman ja terveemmän näköisinä kun aika ajoin niistä karsii kuolleet latvat pois.
       Ehkä siis vastoinkäymiset ja koettelemukset eivät ole ihmisille aina niin pahaksi, vaikka useimmiten ne pahalta tuntuvatkin. Mieti nyt itseäsikin, tilannetta jossa olet, ihmisiä joita sinulla on ympärilläsi. Jos elämässäsi jokin olisi tapahtunut toisin, vaikka jokin pienikin asia, ehkä et olisi siinä juuri nyt eikä nuo sinulle rakkaat ihmiset välttämättä olisi osa elämääsi.
       Vastoinkäymiset myös kasvattaa meitä ihmisenä, niinkuin sanotaan virheistäkin, että niiden kautta oppii parhaiten.
        Ihminen ei ole robotti, joten on ihan ymmärrettävää, että joskus liikaa vastoinkäymisiä kohdatessa saattaa tulla romahdus. Mutta voisin jopa väittää, että niidenkin kautta voi kasvaa.
        Minun mielestäni loppujen lopuksi aivan kaikella on merkitys. Kaikki johtaa kaikkeen. Kaikki mitä elämässäsi on tapahtunut, on johtanut sinut tämän hetkiseen tilanteeseesi ja muokannut tavan jolla suhtaudut eri asioihin.
        Vaikka aina ei ole helppoa, ei varmasti kenelläkään, niin silti juuri sinulla on edessä vielä monta hetkeä jotka johtavat taas uusiin hetkiin. Elämä on löytöretki, ikinä ei tiedä mitä kulman takaa löytyy. Joten muista hymyillä tänäään niille ihanille asioille, ihmisille, muistoille elämässäsi, koska ikinä et tiedä mitä huominen tuo tullessaan.


We don't develop courage by being happy every day. We develop it by surviving difficult times and challenging adversity. 
                                                    -Barbara de Angelis

A smile is a curve that sets everything straight.
                                            -Phyllis Diller

 Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.
                                                                                             — Mike Dooley



                                                         Hymy on kaunein asuste, jota kukaan voi koskaan käyttää.

Keitä itsellesi kuppi kaakaota ja katso leffaa. Hemmottele itseäsi hieman näin luvan kanssa. Hymyillen ensikertaan!

Kirjoitusvirhe


               Kirjoitan tätä kyseistä blogia, koska rakastan kirjoittamista. Jokainen teksti kuhisee kirjoitusvirheitä, mutta itse en vaivaa niihin päätäni sen enempää, koska koen, että blogitekstieni sisältö on tärkeintä eikä täydellinen kielioppi.

         Toivottavasti asia ei häiritse sinua sen enempää, kuin minuakaan.

maanantai 22. elokuuta 2016

Mä en oo sun suttupaperi

Pinnan alla...


        Kun astut junan ovista sisään yöllä pitkän työvuoron jälkeen ja ohi kulkeva kanssamatkustaja tönäisee sinua kyynerpäällään vahingossa kylkeen, saatat kiukkuisena huutaa, että katsos nyt eteesi ämmä. 
       Kun rinnakkaisluokan poika pukeutuu eri tavalla kuin muut, te kaveriporukassanne nauratte hänen vaaleanpunaiselle kaulahuivilleen ja naureskelette aina hänen kulkiessa ohitsenne.
       Kun WhatsApp ryhmänne herkkä jäsen mielensä pahoitettuaan poistuu ryhmästä ja alatte heittelemään toisillenne, että "Oonko paha ihminen jos alko naurattaan?" "Tunteisiin ja ranteisiin" "Mul meni ainaki sieluun.""Naurahdin.".

         Kävikö koskaan mielessä, että ehkä tuo nainen junassa oli matkalla oman poikansa haudalle?
        
         Kävikö koskaan mielessä, että ehkä tuon rinnakkaisluokkalaisen huivi oli hänen äitinsä, joka makaa sairaalassa vaipuneena koomaan?

        Kävikö koskaan mielessä, että ehkä tuo WhatsApp ryhmänne poistunut jäsen tälläkin hetkellä ahdistuskohtauksen syövereissä itkee niin voimakkaasti, ettei henki kulje, koska viimeyönä hän on saanut kuulla maailman kauheimpia asioita? Ja silti vielä kehtaat kutsua itseäsi hänen ystäväksi.


       Kävikö koskaan mielessä?

  Ensikerralla kun avaat suusi tai näppäilet somessa viestiä, mieti voiko se mahdollisesti olla jollekkin toiselle loukkaava.

     Sinulla kun ei koskaan käynyt mielessä, että ehkä kaiken taustalla voikin olla jotain muuta kuin sinulle aihio hauskaan "läppään".

     
    Jos et voi luvata, että teksti jota tuotat ei loukkaa ketään, niin ehkä on parempi vain olla hiljaa.




Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja edes sinulla ei ole oikeutta loukata ketään. Kukaan ei ole sinun suttupaperi, johon voit vain testata miten tekosi ja sanasi vaikuttavat.


Jos ensikerralla edes kävisi mielessä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Hyväksytty, rakastettu

Maailman paras paikka?

        Jos sinulta kysytään mikä on sinulle maailman paras paikka, nousisiko mieleesi heti jokin tietty paikka? Vai joutuisitko pysähtymään hetkeksi miettimään niinkuin minä?

       Voiko edes valita vain yhtä paikkaa, koska ainakin minun kohdallani se oli hieman hankalaa.

       Mikä siis tekee jostakin paikasta niin erityisen? Ainakin itse käydesssäni mielessäni minulle merkityksellisisä paikkoja huomasin, että moneen paikkaan tuo suuren merkityksen ympäristö ja sen tunnelma. Myös todella suuressa osassa itselläni on läheiset ja se millaisen kohtelun heiltä saa.
    
       Itse pienessä paniikissa vastasin kyseiseeen kysymykseen Ruotsissa asuvan veljeni kodin. Jälkeenpäin vastaus kadutti, ei suinkaan siksi ettei se olisi ollut oikea vastaus, mutta siksi, että olisin voinut vastata niin monella muulla tavalla. Mutta ihmeekseni kukaan ei vastannut, että koti.

       Voiko maailman paras paikka olla vain pelkkä kaluste, jonkun tietyn henkilön läheisyys tai vaikka WhatsApp -ryhmä? Tätä miettiessäni löysin myös näistä jokaisesta itselleni maailman parhaat paikat. Kuten oma sänky jonne on aina yhtä ihana palata. Oman rakkaan syli tai parhaan ystävän kanssa oleilu. Tai kuten itselläni WhatsApp ryhmä täynnä maailman ihanimpia henkilöitä (terveisiä teille, muruset).

        Voinko siis sanoa, että minulle maailman paras paikka on laaja käsite kaikista niistä asioista, jotka aiheuttavat minulle hyväksytyn, rakastetun olon?

       " Keep love in your heart. A life without it is like a sunless garden when the flowers are dead.
                                           - Oscar Wilde"

"Rakkaus on kuin selkäkipu. Se ei usein näy röntgenissä, mutta siellä se vaan on.

                                          - George Burns" 

"Rakkaus on kaikki mitä tarvitset – mutta ei suklaakaan silloin tällöin pahitteeksi ole.
                                        - Charles Schulz" 

"Rakkaus on kuin tiimalasi - sydän täyttyy ja aivot tyhjenee.
                                    - Jules Renard"



                          Näillä ehkä hieman sekalaisilla ajatuksilla ensikertaan! 

tiistai 16. elokuuta 2016

Vihdoin työn touhussa

Odotus on palkittu,

     Vihdoin pääsin aloittamaan sisustus hommat! Baby steps...MUTTA SILTI! 
   Tänään teimme A4 kokoisille papereille suunnittelua annettujen adjektiivien mukaan leikkaa-liimaa tekniikalla:
 vanhoista lehdistä ja värikartoista leikeltiin kuvia ja väri näytteitä ja liimattiin paperille edustamaan adjektiiveilla kuvattua tunnelmaa.
   Ainakin minulle tehtävä oli OIKEIN mieluinen ja ehkäpä se olisi voinut onnistua huonomminkin (näin suomalaisella en-voi-kehua-itseäni -asenteella sanoen).

Tämän kuvan adjektiiveista sain tulkittua raikkaan ja yksinkertaisen tilan, joka kuvaa mielestäni klassisuutta, niin kuin pitikin:


Tässä kuvassa hain kodikkuutta ja lämpöä, mutta samalla halusin siihen myös jotain mielenkiintoisia yksityiskohtia ja värejä.                                                                                                                           
                                      

Tässä kuvassa oli tarkoituksena näkyä leikkisyys ja iloinen tunnelma, sekä tulkitsin adjektiiveista omalla tavallani, että kirkkaita värejä voisi olla. Valitsin keltaisen ja pinkin maanläheisten värien rinnalle kuvaamaan ilon rinnalle myös rauhallisuutta. Keltainen onkin tunnetusti mielialaa nostattavaa väri, että psykologistakin ajatusta työskentelyssä vilahti:


Tässä vielä kuva kaikista yhdessä:


Huomenna onkin luvassa ensimmäinen käsityö, eli pääsemme tekemään jokainen omat neulatyynyt! Pienen paniikin jälkeen alkaa jo helpottaa ja tuntua, että kyllä tästä ihan kunnialla selvitään (toivottvasti).  

Ensikertaan taas!

torstai 11. elokuuta 2016

Tervehdys täältä sinulle

Hei,

       olen Jenna, 16-vuotias tyttö keskeltä Suomea. Kirjoittaminen on aina ollut minulle suuri intohimo ja siksi olenkin jo kauan harkinnut bloggaamis harrastuksen aloittamista. 

 Miksi siis nyt?

     Minulla on elämässäni ns. sivun kääntö kohta. Pääsin yhteishaussa ensimmäisenä hakemalleni alalle, Tyrvään käsi- ja taideteollisuus oppilaitokseen sisustusartesaani opintoihin ja jouduin/pääsin sen takia muuttamaan Sastamalaan asuntolaan eilen ja tänään alkoi koulu. Koko kaupunki on vieras, enkä tunne täältä KETÄÄN. Ensiviikolla saan huonekaverin ja toivon hartaasti, että ystävystymme edes jollain tasolla. Nämä ensimäiset päivät oloni on ollut hyvin jännittynyt ja jopa hieman ahdistunut, koska en ole ennen ollut tällaisessa samankaltaisessa tilanteessa. 

     Ehkä ajan myötä alan asettumaan tänne ja toivottavasti saisin edes yhden tai kaksi ystävää. Voi olla, että tähän on jonkinlaisia mahdollisuuksia, koska tänään pintapuolin luokkani vaikutti mukavalta ja vilauksina näkemäni asuntolan muut asukkaat vaikuttavat mielenkiintoisilta.

      Huomennna iltapäivällä lähden kotiin viikonlopuksi ja ehkä on ihan ok myöntää, että kyllä sinne jo pieni ikävä onkin.

       Mutta nyt päätän tämän kirjoituksen tähän tällä kertaa.
               

                                  Ensikertaan siis!