Hae tästä blogista

torstai 8. syyskuuta 2016

HAH.


Pää on niin täynnä, et lyö ihan tyhjää, mut silti mä täs jotain runoja nyhtään.




Sun sydän oli täyttä kultaa,
mutta pian sekin aarre on vain kasa multaa.


Lämmin hymy,
rakastava katse.
Sun kaunis elämä nyt ohi
ennen kun sun lasten.


Kolme sanaa,
tuhat merkitystä.
Tuhat sanaa,
ilman merkitystä.
Kaksi kättä,
molemmissa viisi sormee.
Landelta stadiin,
kaupungista korpee.
Rakkaus,
viha.
Lihava ja laiha.
Silti susta noista mitään en vaihda.
Paha lause,
ei tunnu missään.
Hiljaisuus,
tuottaa tuskaa.
kestän kaiken,
en kestä mitään.
En tiedä kääntyykkö länteen vai itään.
Pikaliimapullo,
reseptikirja.
Jotkut vaa huutaa näit sanoi mun päässä kilpaa.
Palaa mun luo,
älä lähde koskaan.
Et voi jättää mua yksin tähän maapalloks kutsuttuun roskaan.
Voitko tulla mut syliisi nostaan?






(Jokainen yllä oleva runo on itse kirjoitettuja:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti