2017
Täällä taas, täällä vielä.
Uuteen vuoteen astuminen oli yhtäaikaa ahdistavaa ja haikeaa, että mielenkiintoista.
Vuosi 2016 vei mukanaan niin paljon hyvää, mutta toi myös paljon tilalle kuitenkaan korvaamatta toisiaan.
Nautitaan siitä mitä elämä meille antaa, eletään täysillä myös niiden puolesta jotka eivät koskaan ehtineet kohtaamaan vuotta 2017, heidän kanssa jotka täällä vielä meidän kanssamme tallustavat.
"Elämä jatkuu, karavaanit jatkaa kulkuaan, vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan." -Cheek
Sain vuonna 2016 niin monta ihanaa ihmistä rinnalleni, etten osaa edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen heistä jokaiselle, joka jaksoi seistä vierelläni vaikeimpinakin hetkinä.
Erityismaininnan ansaitsee tässä vaiheessa ihana luokkani sisustusalalta, ARI16, joka on jo näin pienessä ajassa tullut hyvin tärkeäksi, ja sieltä haluan vielä nostaa esiin Roosan ja Veeran.
Nämä upeat tytöt ovat kaivaneet hymyni esiin myös silloin ku se on tuntunut mahdottomuudelta.
Monien ihmisten ja kokemusten kautta opin tähän uuteen vuoteen siirtyessäni, etten tarvitse elämääni ihmisiä, jotka tuottavat pelkkää pahaa oloa tai jotka ottavat huomattavasti enemmän kuin antavat. Kerää sinäkin ympärillesi vain ihmisiä, jotka ovat sinulle hyväksi, sillä sinä olet arvokas niin kuin meistä jokainen.
Vaikka elämmekin nyt vasta (/jo..) vuoden 2017 toista kuukautta, niin siihenkin aikaan on kerennyt sisältymään jo monenlaisia tunteita. Itkua, naurua, turhautumista, iloa, onnea, ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä jne. On jo keretty hautaamaan ihmisiä, tunteita ja nauravia- ja itkeviä kasvoja käsiin. On keretty kohtaamaan korvaamattomia ihmisiä, päivien pelastajia:
On jo risteilty yli Pohjanlahden Tukholman huonekalumessuille, mahtavan porukan kanssa ja siellä yhdessä kohdattu ihmisiä monista maista, monenlaisien huonekalujen ja valaisimien kanssa. Opittu yhdessä ja yksin paljon uutta.
"Elämä jatkuu, karavaanit jatkaa kulkuaan, vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan." -Cheek
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti